Miten voit auttaa ihmistä käyttämään puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin (AAC) välinettään? Käyttämällä sitä itse hänen nähtensä joka päivä: puhut ja kosketat samalla hänen kuviaan (mallinna), annat hänelle aikaa (odota) ja reagoit jokaiseen hänen yritykseensä (vastaa). Se on yksi AAC:n parhaiten tutkituista strategioista, ja sen oppii muutamassa tunnissa.

Mitä mallintaminen on?

Mallintaminen on ”AAC:n puhumista” henkilön nähden. Häntä kiinnostavan toiminnan aikana sanot lauseesi ääneen ja kosketat hänen tabletistaan, puhelimestaan tai paperitaulustaan lauseen avainsanoja. Puhutaan myös avusteisesta kielen mallintamisesta tai aided language stimulation -menetelmästä. Periaate: sen, mitä henkilö näkee ja kuulee, pitää muistuttaa sitä, mitä häneltä odotetaan hänen symboleillaan (Beukelman & Light, 2020).

Mallintaminen ei ole toistattamista. Et vaadi mitään: ei ”Näytä LISÄÄ”, ei ”Missä on JUODA?”. Näytät, miten välinettä käytetään.

Miksi se on välttämätöntä?

Puhumaan oppiva lapsi kuulee yli miljoona sanaa ennen ensimmäistä omaansa (Hart & Risley, 1995). Kuvilla kommunikoiva lapsi ei juuri koskaan näe kenenkään käyttävän hänen symbolejaan: koulutetutkin kumppanit mallintavat usein alle 10 % siitä, mitä sanovat (Romski & Sevcik, 2003). Häntä pyydetään ilmaisemaan itseään kielellä, jota hän ei ole juuri koskaan nähnyt puhuttavan.

Useat meta-analyysit osoittavat mallintamisella olevan suuria vaikutuksia ymmärtämiseen ja vielä enemmän ilmaisuun (Allen ym., 2017; Biggs, Carter & Gilson, 2018; O'Neill, Light & Pope, 2018). Vaikutukset näkyvät niin taaperoilla kuin aikuisilla, autismissa, CP-vammassa, Downin oireyhtymässä ja kehitysvammassa, oli mallina vanhempi, luokkatoveri, koulunkäynninohjaaja tai puheterapeutti, paperitaululla tai sovelluksella.

Mallintaminen ei aina riitä: taaperot oppivat enemmän sanoja, kun heitä myös kehotettiin käyttämään symboleita (Romski ym., 2010). Siksi tässä oppaassa on kolme vaihetta.

Miten aloittaa tällä viikolla?

1. Pidä väline käden ulottuvilla aterioilla, kylvyssä, leikeissä ja matkoilla. Sotkuisia puuhia varten varaa laminoitu versio tai suojakotelo.
2. Valitse viikolle yhdestä viiteen kohdesanaa, esimerkiksi LISÄÄ, VALMIS, AUTA MINUA, KATSO, EN, ja näytä ne jokaisessa luontevassa tilanteessa (tätä kutsutaan ”kohdennetuksi mallintamiseksi”). Sekoita hyvin yleisiä pieniä sanoja ja motivoivia omia sanoja (siskon nimi, lempipiirretty): ydinsanasto on välttämätön mutta ei koskaan riittävä (Laubscher & Light, 2018). Ks. Mitä sanoja välineeseen.
3. Mallinna lempihetkinä: leikit, ateriat, kylpy, piirretyt, retket. Aloita kahdesta tai kolmesta hetkestä päivässä ja lisää sitten.
4. Puhu tavallisesti, kosketa yhtä tai kahta avainsanaa. ”Haluatko lisää vettä?” koskettaen LISÄÄ; ”Mennään ulos leikkimään” koskettaen ensin MENNÄ ja sitten LEIKKIÄ. Puhu kokonaisin lausein, ei koskaan sähkösanomatyyliin (”sinä juoda vesi”), vaikka näytöllä näkyisi vain kaksi sanaa (Fey, 2008).
5. Opettele itse, missä sanat ovat. Aikuiset mallintavat vähän lähinnä siksi, että he etsivät sanoja hitaasti. Sanastossa, jossa sanat eivät koskaan liiku, opit paikat yhtä aikaa henkilön kanssa (ks. Ruudukon järjestäminen).
6. Monipuolista viestejä: ei pelkkää pyytämistä vaan myös kommentointia (”tosi hauskaa”), kieltäytymistä (”ei tämä”) ja kysymistä (”mikä tämä on?”). Ks. Muutakin kuin pyyntöjä.

Odottaminen: kuinka kauan?

Puhe etenee 150:stä 250 sanaan minuutissa; avusteinen kommunikointi on tyypillisesti 15:stä 25 kertaa hitaampaa. Ilman ohjausta nähdään lähes aina sama kuvio: kumppani ottaa suurimman osan puheenvuoroista, valitsee aiheet ja kysyy enimmäkseen suljettuja kysymyksiä; henkilö vastaa mutta aloittaa keskustelun harvoin.

Kysymyksen, ehdotuksen tai mallintamisen jälkeen katso henkilöä odottavasti ja ystävällisesti ja odota viidestä kymmeneen sekuntia sanomatta mitään. Odota pidempään, jos henkilöllä on merkittäviä motorisia vaikeuksia tai kognitiivisia vaikeuksia tai jos rutiini on uusi. Kymmenen sekuntia on pitkä aika: laske mielessäsi ”tuhat yksi, tuhat kaksi…”. Useimmat aikuiset kehottavat uudelleen, muotoilevat uudelleen tai vastaavat henkilön puolesta kahden tai kolmen sekunnin kuluttua. Tauko antaa aikaa ymmärtää ja löytää sana, ja se näyttää, että on hänen vuoronsa.

Älä viimeistele viestiä liian aikaisin. Henkilö koskettaa SYÖDÄ, ja huudahdetaan ”Ai, sinulla on nälkä!”, vaikka hän ehkä halusi sanoa ”koira syö”. Odota ensimmäisen symbolin jälkeen: jatko tulee usein. Jotkut pitävät siitä, että heidän puolestaan arvataan, kunhan arvaus varmistetaan; toiset inhoavat keskeyttämistä. Kysy heiltä ja kirjaa se heidän ”Näin puhut kanssani” -korttiinsa.

Vastaa jokaiseen yritykseen ja laajenna

Vastaa heti siihen, mitä henkilö ilmaisee, muodosta riippumatta: katse, ele, ääni, kuva. Jos hän koskettaa symbolia ”vahingossa”, vastaa kuin se olisi ollut tarkoituksellista.

• Laajenna yhdellä sanalla hänen välineessään. Hän koskettaa HALUTA PALLO? ”Haluatko punaisen pallon?” koskettaen PUNAINEN. Hän koskettaa KOIRA? ”Niin, koira juoksee” koskettaen JUOSTA.
• Näytä oikea symboli, kun hän erehtyy, sen sijaan että korjaisit vain puheella, mikä on kumppaneille tyypillinen refleksi (Smith & Grove, 2003).
• Varmista, mitä ymmärsit: ”Tarkoitatko, että haluat mennä puistoon?”.
• Kysy aitoja kysymyksiä, joiden vastausta et tiedä, äläkä koekysymyksiä (”mikä tämä on?” kissan edessä). Suljetut kysymykset ovat silti hyödyllisiä, erityisesti kun henkilö on väsynyt: päätä ne sanoihin ”kyllä vai ei?” ja näytä samalla nyökkäys.

Jos odottamisen jälkeen mitään ei tule, mallinna mahdollinen vastaus hänen välineeseensä vaatimatta, että hän toistaa sen, ja siirry sitten muuhun.

Miten luoda tilaisuuksia kommunikoida?

Kun kaikki on ennakoitu (lasi täytetty ennen janoa, lelu käden ulottuvilla), syitä kommunikoida jää vähän. Järjestä pieniä tilanteita, jotka houkuttelevat puhumaan:

• anna hyvin pieni annos, jotta hän pyytää LISÄÄ;
• laita lempilelu näkyville mutta ulottumattomiin;
• sulje purkki hieman liian tiukasti, jotta hän pyytää AUTA MINUA tai AVATA;
• ”unohda” lusikka tai anna väärä esine, jotta hän voi sanoa EI TÄMÄ;
• pysäytä laulu kesken ja odota;
• tarjoa valinta kahden asian välillä, joista toisesta hän ei pidä.

Kaksi ehtoa: tarvittava sana on hänen välineessään, ja leikki pysyy kevyenä. Lopetetaan ennen turhautumista.

Tilaisuuden luominen, odottaminen, vastaaminen: tämä on PoWR-kierros (Douglas, McNaughton & Light, 2013). Säännöllisesti harjoiteltuna se muuttaa vuorovaikutusta perusteellisesti.

Kehottaminen ja vihjeet: missä järjestyksessä?

Kun henkilö on nähnyt sanan usein, voit kehottaa häntä käyttämään sitä ja antaa tarvittaessa vihjeitä, vähentäen tukea vähitellen. Kaksi tapaa:

• Vähiten tukevasta eniten tukevaan (odota, osoita välinettä, mallinna sitten sana): melko passiivisille henkilöille, jotta he eivät tule riippuvaisiksi vihjeistä.
• Eniten tukevasta vähiten tukevaan (mallinna, osoita, odota sitten): impulsiivisille henkilöille, vaikeisiin taitoihin ja kun haastava käyttäytyminen korvataan viestillä (ks. Haastava käyttäytyminen).

Kummassakaan tapauksessa henkilön kättä ei koskaan oteta ja ohjata koskettamaan symboleita.

Miten mukautua henkilöön?

Kumppaneiden kouluttaminen: lyhyempi kuin luulisi

Mitä useampi mallintaa (vanhemmat, sisarukset, koulunkäynninohjaajat, ohjaajat), sitä useammin henkilö näkee välinettään käytettävän. Ja nämä strategiat opitaan nopeasti. Alle viiden tunnin koulutus riittää usein muuttamaan vuorovaikutustapaa pysyvästi (Kent-Walsh & Binger, 2013), ja 15:n tai 20 minuutin ”juuri oikeaan aikaan” -koulutuksilla on jo mitattava vaikutus (Holyfield ym., 2018). Lyhyen videon jälkeen luokkatoverit tulkitsivat ikätoveriensa viestit oikein 86 %:ssa tapauksista, kun aiemmin osuus oli 33 %.

ImPAACT-ohjelma (Kent-Walsh & Binger, 2013) harjoittaa viittä taitoa: mallintaminen, odotustauko, avoimet kysymykset, vihjeiden antaminen ja tuen vähentäminen sekä jokaiseen yritykseen vastaaminen sitä laajentaen. Toimiva menetelmä: kuvaa strategia, näytä se, harjoittele palautteen kanssa ja sovella sitä sitten oikeassa elämässä. Vanhemmat pitävät lyhyistä, toistuvista, noin tunnin mittaisista tapaamisista (Meder & Wegner, 2015).

Muistisääntö ”LAF, Don't CRY” (McNaughton & Vostal, 2010): kuuntele, kysy, osoita kiinnostusta; älä arvostele, reagoi liian nopeasti tai puhu vain itsestäsi.

Tee näin, vältä tätä

Tulostettavaa materiaalia on materiaalisivulla.

Usein kysyttyä

Entä jos henkilö ei katso, kun mallinnan?

Se on alussa yleistä. Jatka: moni seuraa silmäkulmastaan. Pidä väline kasvojesi tai toiminnan kohteen lähellä.

Pitääkö mallintaa hänen välineellään vai omallani?

Mieluiten hänen omallaan, jotta liikkeesi vastaavat hänen liikkeitään. Kaksoiskappale (paperitaulu tai sovellus omassa puhelimessasi) käy, jos sanat ovat täsmälleen samoissa paikoissa; Buddyssa sanasto synkronoituu laitteiden välillä.

Kuinka kauan ennen kuin edistystä näkyy?

Taattua aikaa ei ole. Lapsi kuulee kieltään yli vuoden ennen kuin puhuu: AAC:tä oppiva tarvitsee hänkin pitkän kielikylvyn, joka mitataan kuukausissa.

Pictalk Buddy kokoaa yhteen AAC-taulut, kuvallisen päiväjärjestyksen, ohjatut sekvenssit ja elämänkirjat samoilla kuvilla Androidilla, iOS:llä, verkossa ja älykellossa. Sovelluksen hinnan päätät itse (vapaaehtoinen hinta), ja sitä kehittää yhdistys. Tutustu Buddyyn

Lähteet

• Beukelman, D. R., & Light, J. C., 2020, Augmentative & Alternative Communication (5. painos), Paul H. Brookes, luvut 3, 4, 10, 11 ja 12.
• Mainittu teoksen Beukelman & Light (2020) perusteella: Hart & Risley (1995); Romski & Sevcik (2003); Romski ym. (2010); Allen ym. (2017); Biggs, Carter & Gilson (2018); O'Neill, Light & Pope (2018); Fey (2008); Laubscher & Light (2018); Smith & Grove (2003); Douglas, McNaughton & Light (2013, PoWR); Kent-Walsh & Binger (2013, ImPAACT); Holyfield ym. (2018); Meder & Wegner (2015); McNaughton & Vostal (2010); Small ym. (2003).