Autismi vaikuttaa ennen kaikkea sosiaaliseen kommunikointiin, ja moni autistinen ihminen puhuu vähän tai ei lainkaan. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi (AAC) antaa heille jo nyt muita keinoja ymmärtää ja ilmaista itseään, puhetta odottamatta ja sitä estämättä.

Mitä autismi on nykykäsityksen mukaan?

Autismikirjon häiriö on neurokehityksellinen häiriö, joka kestää koko elämän ja ilmenee hyvin eri tavoin eri ihmisillä. Siihen kuuluu kahdenlaisia vaikeuksia:

• kommunikoinnissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa;
• toistuvaa käyttäytymistä, rajoittuneita kiinnostuksen kohteita ja voimakas rutiinien tarve, jonka vuoksi odottamattomat tilanteet ovat vaikeita.

Asperger, määrittämätön laaja-alainen kehityshäiriö, lapsuusiän disintegratiivinen häiriö: DSM-5 ei enää käytä näitä luokkia. Vertailuluokitus DSM-5 (2013) yhdisti aiemmat laaja-alaiset kehityshäiriöt, muun muassa Aspergerin oireyhtymän, määrittämättömän laaja-alaisen kehityshäiriön ja lapsuusiän disintegratiivisen häiriön, yhdeksi diagnoosiksi: autismikirjon häiriöksi, jossa määritellään myös, kuinka paljon tukea ihminen tarvitsee. Vanhoissa lausunnoissa nämä termit näkyvät yhä.

Ensimmäiset merkit näkyvät usein varhaislapsuudessa: lapsi ottaa vähän katsekontaktia, reagoi vähän nimeensä, leikkii vähän muiden lasten kanssa, ja hänen puheensa voi viivästyä. Diagnoosi perustuu ammattilaisten arvioon: lapsen havainnointiin, vanhempien haastatteluihin sekä kommunikoinnin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen testeihin. Kehityksen virstanpylväät ja hoitopolku: Lapseni ei puhu: mistä aloittaa.

Syitä on monia: sekä perintötekijät että ympäristötekijät vaikuttavat. Rokotteet eivät kuulu niihin: tämä käsitys perustuu vanhentuneisiin tai todistamattomiin tutkimuksiin.

Suomessa tietoa, neuvontaa ja vertaistukea tarjoaa esimerkiksi Autismiliitto.

Miksi AAC kannattaa aloittaa odottamatta?

Vähintään 30 %:lla autistisista ihmisistä on vähän tai ei lainkaan toimivaa puhetta (Beukelman & Light, 2020). Kuvat, valokuvat, puhuva tabletti, viittomat ja eleet antavat heille muita keinoja ilmaista itseään (katso Mitä on AAC?). Kolme asiaa säästää aikaa:

• Valmiuksia ei tarvita. Katsekontaktin tai osoittamisen erillinen harjoittelu ei paranna kommunikointia: aloitetaan heti (katso AAC:hen liittyvät uskomukset).
• AAC ei estä puhumasta: se usein auttaa, myös vähän puhuvilla autistisilla lapsilla (Kasari ym., 2014). Katso AAC ja puhe.
• Kuva opitaan. Autistiset lapset, kuten muutkin pienet lapset, tulkitsevat tavallisia symboleita usein väärin (McCarthy ym., 2018): niitä näytetään heille tilanteessa.

Siksi lähi-ihmiset käyttävät välinettä itse puhuessaan: tällä mallintamisella on suuri vaikutus ymmärtämiseen ja ilmaisuun, myös autismissa (katso Mallinna, odota, vastaa).

Miten tukea ymmärtämistä ja ennakointia?

AAC auttaa myös ymmärtämään. Nuori autistinen poika noudatti suullisesti yhden vaiheen ohjeita, mutta kahden tai kolmen vaiheen ohjeita, kun opettaja kirjoitti ne samalla kun puhui, ja hänen vaikea käyttäytymisensä väheni (Light ym., 1998).

Kuvalliset päiväjärjestykset vastaavat ennustettavuuden tarpeeseen kaikenikäisillä (Bopp ym., 2004; Knight, 2015). Kaksi ratkaisua auttaa erityisesti: tehdyt toiminnot siirretään ”valmis”-alueelle, josta niitä voi vielä pyytää uudelleen, ja rutiinin sisällä tarjotaan valintoja (mikä vaihe ensin, kuka auttaa). Käytännössä: Visuaalinen tuki: päiväjärjestys, vaiheet, ajastin.

Yli 90 %:lla autistisista ihmisistä on jossain vaiheessa vaikeaa käyttäytymistä (Jang, 2011), joka sanoo usein ”haluan tuon” tai ”haluan, että tämä loppuu”: etsitään viesti ja opetetaan toinen tapa sanoa se (katso Haastava käyttäytyminen).

Miten kommunikoida muutakin kuin pyyntöjä?

Pyytäminen on hyvä lähtökohta, ei päätepiste: pelkkiin pyyntöihin keskittyvät ohjelmat tuottavat passiivisia kommunikoijia, jotka pyytävät ja vastaavat mutta aloittavat harvoin keskustelun (Light, Parsons & Drager, 2002). Esimerkiksi PECS:stä on vahvaa näyttöä pyytämisen oppimisessa, mutta vähän kommentoinnin oppimisessa (Ganz ym., 2012): katso PECS vai kattava AAC?. Välineellä pitää voida myös kieltäytyä, kommentoida, kysyä, tervehtiä ja kertoa (katso Muutakin kuin pyyntöjä).

Huomion jakaminen

Jaettu tarkkaavaisuus (kiinnostuksen jakaminen jonkun kanssa samaan asiaan) on autismissa ensisijainen tavoite. Parhaita tilaisuuksia ovat yhteinen lukeminen, videot ja leikki ääniefekteineen ja kertosäkeineen. Sanan lisääminen tilanteessa, esimerkiksi valokuva kirjan hevosesta hirnahduksen kanssa, vie alle minuutin ja lisää vuorottelujen määrää.

Kertominen valokuvien ja videoiden avulla

Vuorottelu ja menneistä tapahtumista kertominen ovat autismissa usein vaikeita. Beukelman ja Light (2020) suosittelevat niiden harjoitteluun videonäkymiä, ja autistiset lapset ymmärsivät paremmin ohjeita, jotka esitettiin näkyminä (Schlosser, 2013). Buddyssa omat valokuvasi ja elämänkirjat tallentavat päivän, jotta siitä voi puhua illalla.

Ekolalia: mitä tehdä, kun lapsesi toistaa lauseita?

Ekolalia tarkoittaa kuultujen sanojen tai lauseiden toistamista. Sitä on tutkimuksesta riippuen 25 %:sta 91 %:iin autistisista lapsista, koska sen määritelmä vaihtelee paljon (Sutherland ym., 2024). Siitä erotetaan kaksi muotoa:

• välitön: kun kysytään ”Haluatko vettä?”, lapsi vastaa ”vettä?”;
• viivästynyt: hän toistaa myöhemmin repliikin piirretystä, opettajan fraasin tai kaupan kuulutuksen.

Toistoilla on usein funktio: yhteyden pitäminen, ”kyllä” sanominen, pyytäminen, itsensä rauhoittaminen, kommentointi (Prizant & Duchan, 1981; Prizant & Rydell, 1984). Olennaista ei siis ole se, toistaako lapsi, vaan sen ymmärtäminen, miksi ja milloin.

Havainnoi ja vastaa sitten merkitykseen

Pidä pientä vihkoa: lause, hetki, mitä tapahtui juuri ennen ja juuri jälkeen. Usein alkaa hahmottua funktioita. ”Mennään puistoon!” jonkin hahmon äänellä oven edessä voi tarkoittaa ”haluan lähteä ulos”; ”loppu, loppu” kesken toiminnan ”haluan lopettaa”. Vastaa pyyntöön ja näytä samalla tabletista ”haluan lähteä ulos”. Kirjaa nämä vastaavuudet viestisanakirjaan, joka jaetaan lähi-ihmisten kanssa (katso ”Näin puhut kanssani” -kortti).

Hänen lauseensa välineeseen

Useimmat tarvitsevat yksittäisiä sanoja rakentamiseen ja valmiita viestejä nopeuteen (Beukelman & Light, 2020). Lapselle, joka toistaa paljon:

• tallenna lauseet, joita hän jo käyttää selvässä funktiossa (”mennään!”, ”nyt on välipala-aika”);
• anna painikkeelle sama teksti kuin mitä hän sanoo: ”koira”-painike, joka lausuu kokonaisen lauseen, aiheuttaa väärinkäsityksiä;
• pidä vieressä yksittäiset sanat, aina samassa paikassa, joilla voi sanoa jotain muuta.

Lisääkö AAC toistamista?

Muutamat aiheesta tehdyt tapaustutkimukset eivät anna vastausta, eikä AAC jarruta puhetta. Lapsi, joka painaa pitkään samaa painiketta, tutkii usein välinettä vähän kuin jokelteleva lapsi, mutta hän voi myös rauhoittaa itseään tai välittää todellisen viestin. Vastaa mallintamalla muita sanoja sen sijaan, että ottaisit tabletin pois.

Entä GLP-lähestymistapa?

”Gestalt language processing” (GLP) eli kielen kokonaisuuksina hahmottaminen kuvaa kielen omaksumista kokonaisina paloina (lauseina, repliikkeinä), joita lapsi pilkkoo ja yhdistelee vähitellen uudelleen. Lähestymistapa kiinnostaa monia perheitä, mutta sen näytön vahvuudesta kiistellään (Hutchins, Knox & Fletcher, 2024; Bryant ym., 2025). Emme ota kantaa: keskustele asiasta puheterapeutin kanssa. Väline, joka tarjoaa sekä kokonaisia lauseita että yksittäisiä sanoja aina samoissa paikoissa, sopii kumpaankin oppimistapaan.

Usein kysyttyä

Lapseni ei osoita sormella: voiko hän käyttää tablettia?

Kyllä. Voi aloittaa muutamalla hyvin isolla ruudulla ja mallintaa paljon: osoittaminen voi kehittyä käytön myötä.

Montako kuvaa alussa?

Vähän, mutta motivoivia ja monipuolisia sanoja: hänen omat sanansa sekä muutama pieni voimakas sana, kuten lisää, valmis, lopeta, auta minua. Sanoja lisätään vähitellen (katso Mitä sanoja välineeseen).

Pitääkö lapsen toistaminen estää?

Yleensä on hyödyllisempää selvittää, mitä toisto tarkoittaa, vastata siihen ja näyttää muita tapoja sanoa sama asia, kuin kieltää se.

Pictalk Buddy kokoaa yhteen AAC-taulut, kuvallisen päiväjärjestyksen, ohjatut sekvenssit ja elämänkirjat samoilla kuvilla Androidilla, iOS:llä, verkossa ja älykellossa. Sovelluksen hinnan päätät itse (vapaaehtoinen hinta), ja sitä kehittää yhdistys. Tutustu Buddyyn

Lähteet

• American Psychiatric Association, 2013, Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-5), American Psychiatric Publishing.
• Beukelman, D. R. & Light, J. C., 2020, Augmentative & Alternative Communication, 5. painos, Paul H. Brookes, luvut 5, 9, 10 ja 11.
• Mainittu teoksen Beukelman & Light (2020) perusteella: Kasari ym. (2014); McCarthy ym. (2018); Light ym. (1998); Bopp ym. (2004); Knight (2015); Jang (2011); Light, Parsons & Drager (2002); Ganz ym. (2012); Schlosser (2013).
• Ekolaliasta: Sutherland ym. (2024); Prizant & Duchan (1981); Prizant & Rydell (1984).
• GLP:stä: Hutchins, Knox & Fletcher (2024), Autism & Developmental Language Impairments; Bryant ym. (2025), systemaattinen katsaus, Current Developmental Disorders Reports.